Parsonrussellinterrieri rotuna

Rodun historiaa

Parsonrussellinterrierit ovat saaneet nimensä kirkkoherra John Russellilta (1795-1883), joka eli lähes koko elämänsä Lounais-Englannissa, Devonin kreivikunnassa. John Russellia kutsuttiin yleisesti lempinimellä "Parson Jack" (suom. pastori Jack) ja hänet tunnettiin aikanaan laajalti taitavana hevosmiehenä sekä innokkaana metsästäjänä ja koiraharrastajana.

Kerrotaan, että viimeisenä opiskeluvuotenaan Oxfordissa 1819, John Russell tapasi eräällä kävelyretkellään maitomiehen, jolla oli mukanaan juuri sellainen terrieri, josta hän oli aina haaveillut. Tuo terrieri oli Trump, pieni karkeakarvainen narttu, josta tuli rodun kantaäiti.
John Russellin hyvä ystävä ja metsästystoveri, pastori Davies kuvasi Trumpia muistelmissaan seuraavasti: Trump on pääasiassa valkoinen, lukuun ottamatta yhtäläisiä punaruskeita merkkejä kummallakin puolella päätä sekä pennyn-rahan kokoista merkkiä hännän tyvessä. Trumpin turkki on tiheä, rungonmyötäinen ja karkea eikä se ole kovin pitkää: se on kuin luotu suojaamaan koiraa lialta, märältä ja kylmältä. Trumpin jalat ovat nuolisuorat ja käpälät täydelliset: pienet, tiiviit ja pyöreät. Etuosa on kapea ja takaosa on vahva. Koko yleisilme kuvastaa kestävyyttä ja voimaa. Kooltaan Trump on aikuisen naarasketun kokoinen."

Carlisle Tack, 1800-luvun lopulla
Carlisle Tack, 1800-luvun lopulla

Yleistä

Parson on henkisiltä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan erittäin monipuolinen harrastuskoira. Rodun alkuperäinen tarkoitus on metsästys, ja tähän tarvittavia ominaisuuksia pyritään säilyttämään rodussa, jotta se kykenisi toimimaan alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Samat ominaisuudet ovat eduksi monessa muussakin harrastuksessa, joten rodun rekisteröinnistä saakka tämä pienen koon, miellyttävän ulkomuodon ja aktiivisen luonteen omaava terrieri on saavuttanut suosiota juuri monipuolisuutensa vuoksi.

Metsästysviettinsä sekä energisyytensä vuoksi parsonrussellinterrieri vaatii omistajaltaan aktiivisuutta ja määrätietoisuutta. Kun koira saa kunnollisen peruskasvatuksen ja riittävästi sosiaalistamista ja liikuntaa, siitä tulee yhteiskuntakelpoinen ja miellyttävä seuralainen. Parson on omiaan ulkoilusta ja liikunnasta pitävälle ihmiselle tai perheelle, pelkästään sohvalla makaamiseen siitä harvemmin on. Parson on ystävällinen ja joviaali koira, mutta tarvittaessa siltä löytyy terrieritemperamenttia. Seurallisena koirana se haluaa mieluiten olla kokeilemassa ja tekemässä asioita omistajansa rinnalla, ja parsonin motto voisikin olla sama kuin partiolaisen "Aina valmiina!"

Parson on helppohoitoinen ja kätevän kokoinen, pääsääntöisesti terve ja hyväluontoinen koira. Ei ihmekään, että rotu on viime vuosina saanut joukon uusia ystäviä!

Luonne

Parsonrussellinterrierin rotumääritelmän mukaan rodun tulee olla rohkea, ystävällinen ja aktiivinen työterrieri. Toivottavia luonteenpiirteitä ovat vilkkaus, sinnikkyys, toiminnanhaluisuus sekä luoksepäästävyys ja ystävällisyys ihmistä kohtaan. Parsoneiden luonteissa on jonkin verran eroavaisuuksia: rodussa on kiihkeämpiä ja terävämpiä yksilöitä, mutta myös hyvin pehmeitä yksilöitä, sukupuoleen katsomatta. Parson ei saa olla aggressiivinen, hermostunut tai arka. Kokoonsa nähden se on huomattavan rohkea ja nauttii yhtälailla metsästyksestä kuin hellyydestäkin. Parsonrussellinterrieri on kuitenkin luonteeltaan aktiivinen koira, joka kaipaa henkistä aktivointia omistajaltaan. Pelkäksi sohvaperunaksi siitä ei ole. Suuri osa rodun edustajista toimii seura- ja harrastuskoirina, mutta myös metsästyskoiran tehtäviin parsoneita käytetään. Hyvät metsästysominaisuudet omaava koira on myös loistava harrastuskoira. Koira, joka toimii järkevästi metsästystilanteessa, toimii järkevästi myös kotioloissa.

Parson on älykäs ja se oppii nopeasti ja siksi se onkin suhteellisen helppo kouluttaa perustottelevaiseksi koiraksi. Koulutus on hyvä aloittaa leikin varjolla jo pikkupentuna. Iloisen ja rohkean luonteensa ansiosta parson tulee hyvin toimeen myös lasten kanssa - pallonnoutajana ja peuhaamiskaverina se on väsymätön.

Koska parsoneiden luonteissa on eroavaisuuksia, pentua hankittaessa on hyvä keskustella kasvattajan kanssa etukäteen pentujen luonteista ja tulevasta "käyttötarkoituksesta" juuri sen oikean ja parhaiten omaan laumaan sopivan pennun löytämiseksi. Parsonit sopivat yhtä hyvin kaupunkiin kuin maallekin. Parson ei yleensä ole kotioloissa kova haukkumaan ja pieni koko ja kevyt rakenne mahdollistavat sen kantamisen ja mukaan ottamisen esimerkiksi julkiseen kulkuvälineeseen.

Parsoneiden määrän lisäännyttyä ei ongelmiltakaan ole vältytty. Koiria otetaan herkästi mukavan ulkomuodon perusteella, jolloin niiden kotikasvatukseen pentuaikana ei ehkä perehdytä sen vaatimalla vakavuudella. Seurauksena saattaa olla huonosti käyttäytyviä koiria, joiden oikaisemiseen tarvitaan ammattiapua. Moni uusi pennunostaja ei välttämättä tiedosta rodun historiaa metsästyskoirana, jolloin terrieritemperamentti ja riistavietti saattavat tulla yllätyksenä.

Hyväluonteinen parson on reipas ja avoin koira, joka ei kuitenkaan saa olla ylivilkas tai liian pehmeä. Koiralla on hyvä hermorakenne ja se osaa rauhoittua tarpeen vaatiessa. Harrasteissa koira on aina valmiina ja aktiivinen, kotioloissa se osaa rauhoittua. Parsonrussellinterrieri sopii aktiiviselle ihmiselle, joka pystyy tarjoamaan koiralle liikuntaa ja älyllisiä haasteita. Se tarvitsee ihmisen, joka osaa toimia auktoriteettina ja johtajana. Asui koira sitten kaupungissa kerrostalossa tai maalla omakotitalossa, se on onnellinen tietäessään paikkansa laumassa ja saadessaan tarpeeksi aktivointia päivittäin.

Terveys

Parsonit ovat verrattain pitkäikäisiä ja terveitä koiria ja niiden keskimääräinen elinikä on noin 13 - 14 vuotta. Parsoneiden terveystilanne on tällä hetkellä hyvä. Parsoneissa voidaan periaatteessa tavata kaikkia samoja perinnöllisiä vikoja ja sairauksia kuin muissakin terrieriroduissa.

Yleisimpiä perinnöllisiä vikoja rodussa ovat hammaspuutokset, (puoli)kuurous, purentaviat, häntämutkat ja uroskoirilla piilokiveksisyys.

Perinnöllisistä silmäsairauksista parsoneilla on todettu lähes ainoastaan harmaakaihia ja linssiluksaatiota. Yhdistys suosittelee koirien silmä- ja polvitarkastusta ja jalostukseen käytettävien koirien silmät ja polvet tulee olla tarkastettu. Astutushetkellä koirien silmätarkastuslausunnon ei tule olla vuotta vanhempi.

Ajankohtaista terveysasiaa

Jalostustoimikunnan tehtävänä on kartoittaa parsoneiden terveyttä ja tehdyä työtä perinnöllisten sairauksien rajoittamiseksi rodun sisällä. Jos koirallasi ilmenee tai jo on jokin vika tai sairaus, ilmoita sairaudesta jalostustoimikunnalle tällä lomakkeella . Näin voit hyödyttää koko rodun tulevaisuutta.

Jalostustoimikunta ottaa mielellään vastaan tietoja koirien hammaspuutoksista sekä myös kokonaisista purukalustoista. Ilmoitusta helpottamaan on tehty lomake, jonka eläinlääkäri voi täyttää koiran tarkastuksen yhteydessä. Kasvattajia toivotaan jakavan lomaketta kasvattiensa omistajille, jotta käyttöön saataisiin mahdollisimman kattava otos parsoneiden hampaista. Täytetyn lomakkeen voi toimittaa kasvattajalle tai suoraan jalostustoimikunnalle. Lomakkeen voi ladata ja tulostaa tästä . Lomakkeen voi täyttää myös suoraan sähköisesti. Olethan tällöin tarkkana että tiedot ovat oikein! Lomake aukeaa tästä: hammastietolomake .

Jalostustoimikunta on avannut terveyskyselyn kaikille parsoneiden omistajille. Kyselyn aiheena on koiran turkki, iho-ongelmat ja kuurous. Kyselyyn voivat vastata kaikkien koirien omistajat, mutta ensisijaisesti toivomme vastauksia niiden koirien omistajilta, joiden koirilla on epätyypillinen turkki tai iho-ongelmia. Lisäksi toivomme vastauksia kuurojen tai toispuoleisesti kuurojen koirien omistajilta.

Lisäksi jalostustoimikunta on avannut kyselyn epilepsiasta. Kyselyyn toivomme vastauksia koirilta, joilla on todettu tai joilla epäillään epilepsiaa. Myös edesmenneiden epilepsia-koirien omistajilta toivomme vastauksia. Ensisijaisesti jalostustoimikunta haluaa kartoittaa sairauden yleisyyttä ja vakavuusastetta rodussamme.

Jalostustoimikunta tekee tänäkin vuonna jalostustoimikunnan toimintasuunnitelman mukaisesti työtä parsoneiden hyväksi. Toivommekin, että jäsenet ja kasvattajat osallistuvat toimintaan. Parsonrussellinterrierien jalostuksen tavoiteohjelma (jto) vuosille 2018 - 2022 on hyväksytty. Siihen voi tutustua täällä .

Jalostustoimikunta koostuu kasvattajista, joista suurin osa on hyvin pitkään rodun parissa toimineita. Toivottavasti tämä vankka ja osaava joukkomme pystyy auttamaa sinua jalostusta askarruttavissa asioissa, ota rohkeasti yhteyttä prt.jalostustoimikunta@gmail.com.

Tietoa perinnöllisistä sairauksista


Parsonin ulkomuoto

Ulkonäöltään parsonin tulisi siis muistuttaa 1800-luvun lopun kettuterrieriä. Yleisvaikutelman tulee ilmentää koiraa, joka pystyy seuraamaan ratsastajia ja ajokoiria koko päivän ja vielä työskentelemään luolassa. Parsonin ilme on älykäs ja tarkkaavainen ja sen tummissa silmissä tulee olla iloista pilkettä. Kuono-osa sillä on hieman kalloa lyhempi. Eturaajat ovat suorat, etuosa kapeahko ja tassut pienet, pyöreät ja tiiviit. Rintakehän tulee olla mitattavissa lapojen takaa keskikokoisen miehen käsin. Selkä on suora ja ihanteellinen selän mitta on sama kuin koiran säkäkorkeus. Hännän tulee olla vahva, suora ja ylös kiinnittynyt ja parsonin kantaa sitä normaalisti noin 45 asteen kulmassa selkälinjaan nähden, hieman mielialasta riippuen. Raajojen tulee olla kohtuullisen vahvat ja hyvin kulmautuneet. Parsonin liikunnan tulee olla vaivatonta ja taloudellista ja liikkeiden eloisat, vapaat ja suorat Väriltään parson on joko kokovalkoinen tai siinä voi olla punaruskeita, keltaisia tai mustia merkkejä tai se voi olla kolmivärinen. Värien toivotaan sijoittuvan mieluiten päähän ja hännän tyveen ja niiden tulee olla puhtaita.

Uroksen ihannesäkäkorkeus on 36 cm ja nartun 33 cm.

Kuvia parsoneista:

Turkki

Parsoneissa tavataan kolmea eri turkkityyppiä: sileä (smooth), puolikarkea (broken) ja karkea (rough). Kaikkia näitä turkkityyppejä voidaan tavata samassa pentueessa, koska rotua ei erotella eri muunnoksiin karvanlaadun mukaan. Jokaisessa turkkityypissä karvapeitteen tulee muodostua luonnostaan karkeasta, kosteutta ja likaa hylkivästä peitinkarvasta ja pehmeästä, lämmittävästä alusvillasta. Tämä "tuplaturkin" ansiosta parsonia ei tarvitse pestä kovin usein, toisin sanoen pesu kannattaa suorittaa vain silloin kun koira on likainen. Sileäkarvaisen parsonin turkkia hoidetaan säännöllisesti harjalla tai kumisualla harjaamalla. Puolikarkea- ja karkeaturkkiset turkit kunnostetaan nyppimällä 2 - 3 kertaa vuodessa säännöllisen kampaamisen tai harjaamisen lisäksi.

Näyttelyyn parsonia ei juurikaan "laiteta". Puolikarkea- ja karkeakarvaiset koirat nypitään karvasta, sen halutusta pituudesta ja sen yksilöllisestä kasvunopeudesta riippuen 1 - 2 kuukautta ennen näyttelyä. Siistiminen, jossa mahdolliset kokonaisuutta häiritsevät, hapsottavat karvat kaulalla, vatsan alla, raajoissa, tassuissa ja hännässä poistetaan tai lyhennetään siistiksi kokonaisuudeksi, kannattaa suorittaa noin viikkoa ennen näyttelyä. Pesu kannattaa suorittaa joko juuri ennen tai heti siistimisen jälkeen, että turkki ehtii palautua normaaliin tilaansa ennen näyttelyä.

Parsonin trimmausohjeen voit ladata alta TÄSTÄ