Parsonin ulkomuoto

Rodun historiaa

johnrussell.jpgParsonrussellinterrierit ovat saaneet nimensä kirkkoherra John Russellilta (1795-1883), joka eli lähes koko elämänsä Lounais-Englannissa, Devonin kreivikunnassa. John Russellia kutsuttiin yleisesti lempinimellä "Parson Jack" (suom. pastori Jack) ja hänet tunnettiin aikanaan laajalti taitavana hevosmiehenä sekä innokkaana metsästäjänä ja koiraharrastajana.

Kerrotaan, että viimeisenä opiskeluvuotenaan Oxfordissa 1819, John Russell tapasi eräällä kävelyretkellään maitomiehen, jolla oli mukanaan juuri sellainen terrieri, josta hän oli aina haaveillut. Tuo terrieri oli Trump, pieni karkeakarvainen narttu, josta tuli rodun kantaäiti.

John Russellin hyvä ystävä ja metsästystoveri, pastori Davies kuvasi Trumpia muistelmissaan seuraavasti: Trump on pääasiassa valkoinen, lukuunottamatta yhtäläisiä punaruskeita merkkejä kummallakin puolella päätä sekäpennyn-rahan kokoista merkkiä hännän tyvessä. Trumpin turkki on tiheä, rungonmyötäinen ja karkea eikä se ole kovin pitkää: se on kuin luotu suojaamaan koiraa lialta, märältä ja kylmältä. Trumpin jalat ovat nuolisuorat ja käpälät täydelliset: pienet, tiiviit ja pyöreät. Etuosa on kapea ja takaosa on vahva. Koko yleisilme kuvastaa kestävyyttä ja voimaa. Kooltaan Trump on aikuisen naarasketun kokoinen."


carlisle_tack2.jpgUlkonäöltään parsonin tulisi siis muistuttaa 1800-luvun lopun kettuterrieriä. Yleisvaikutelman tulee ilmentää koiraa, joka pystyy seuraamaan ratsastajia ja ajokoiria koko päivän ja vielä työskentelemään luolassa. Parsonin ilme on älykäs ja tarkkaavainen ja sen tummissa silmissä tulee olla iloista pilkettä. Kuono-osa sillä on hieman kalloa lyhempi. Eturaajat ovat suorat, etuosa kapeahko ja tassut pienet, pyöreät ja tiiviit. Rintakehän tulee olla mitattavissa lapojen takaa keskikokoisen miehen käsin. Selkä on suora ja ihanteellinen selän mitta on sama kuin koiran säkäkorkeus. Hännän tulee olla vahva, suora ja ylös kiinnittynyt ja parsonin kantaa sitä normaalisti noin 45 asteen kulmassa selkälinjaan nähden, hieman mielialasta riippuen. Raajojen tulee olla kohtuullisen vahvat ja hyvin kulmautuneet. Parsonin liikunnan tulee olla vaivatonta ja taloudellista ja liikkeiden eloisat, vapaat ja suorat Väriltään parson on joko kokovalkoinen tai siinä voi olla punaruskeita, keltaisia tai mustia merkkejä tai se voi olla kolmivärinen. Värien toivotaan sijoittuvan mieluiten päähän ja hännän tyveen ja niiden tulee olla puhtaita. 

Uroksen ihannesäkäkorkeus on 36 cm ja nartun 33 cm.

Kuvia parsoneista:

ulkomuoto1.jpg ulkomuoto2.jpg
ulkomuoto4.jpg ulkomuoto6.jpg

ulkomuoto3.jpg

ulkomuoto5.jpg

Turkki

Parsoneissa tavataan kolmea eri turkkityyppiä: sileä (smooth), puolikarkea (broken) ja karkea (rough). Kaikkia näitä turkkityyppejä voidaan tavata samassa pentueessa, koska rotua ei erotella eri muunnoksiin karvanlaadun mukaan. Jokaisessa turkkityypissä karvapeitteen tulee muodostua luonnostaan karkeasta, kosteutta ja likaa hylkivästä peitinkarvasta ja pehmeästä, lämmittävästä alusvillasta. Tämä "tuplaturkin" ansiosta parsonia ei tarvitse pestä kovin usein, toisin sanoen pesu kannattaa suorittaa vain silloin kun koira on likainen. Sileäkarvaisen parsonin turkkia hoidetaan säännöllisesti harjalla tai kumisualla harjaamalla. Puolikarkea- ja karkeaturkkiset turkit kunnostetaan nyppimällä 2 - 3 kertaa vuodessa säännöllisen kampaamisen tai harjaamisen lisäksi.

Näyttelyyn parsonia ei juurikaan "laiteta". Puolikarkea- ja karkeakarvaiset koirat nypitään karvasta, sen halutusta pituudesta ja sen yksilöllisestä kasvunopeudesta riippuen 1 - 2 kuukautta ennen näyttelyä. Siistiminen, jossa mahdolliset kokonaisuutta häiritsevät, hapsottavat karvat kaulalla, vatsan alla, raajoissa, tassuissa ja hännässä poistetaan tai lyhennetään siistiksi kokonaisuudeksi, kannattaa suorittaa noin viikkoa ennen näyttelyä. Pesu kannattaa suorittaa joko juuri ennen tai heti siistimisen jälkeen, että turkki ehtii palautua normaaliin tilaansa ennen näyttelyä.


Parsonin trimmausohjeeseen voit tutustua tästä.

 

 karvat.jpg

 

silea_ja_broken.jpg

  

ennenjajalkeen.jpg