Metsästys

Parsonrussellinterrieri on käyttötarkoitukseltaan metsästyskoira, jonka tehtävänä on maanalainen luolatyöskentely. Sen rakenne ja muut ominaisuudet on jalostettu tätä tehtävää varten. Parsonin luonnetta ja käyttöominaisuuksia on mahdollista testata perinteisin menetelmin kolmessa eri käyttökoemuodossa:

  • luolakoirien taipumuskokeessa (LUT)
  • luolakoirien metsästyskokeessa (LUME) ja 
  • mäyräkoirien ja terrierien vesiriistakokeessa (VERI).

Terriapu-palvelu


Suomen Saksanmetsästysterrierit ry on yhdessä muiden rotujärjestöjen sekä yhdistysten kanssa päättänyt perustaa luolakoiraharrastajille suunnatun vapaaehtoisuuteen perustuvan Terriapu-palvelun hätätilanteita varten.

Palvelun perusidea on luoda kokeneista luolakoirametsästäjistä koko maan kattava verkosto alueyhteyshenkilöistä, joille koiranomistaja voi hätätilassa soittaa ja pyytää apua luolastoon jumiin jääneen koiran pelastamiseen.

Alueyhteyshenkilöllä on käytettävänään muista rotuyhdistyksistä ja järjestöistä vapaaehtoiset avustajat. Toivomme, että hädän sattuessa ensisijainen yhteydenottopyyntö tulisi oman alueen lähimmille yhteyshenkilöille. Heidän sijaintinsa yhteystietoineen löytyvät karttalinkistä.

Mukana vapaaehtoisuuteen perustuvassa palvelussa ovat Suomen Saksanmetsästysterrierit ry, Suomen Kettuterrierit ry, Suomen Patterdalenterrieriyhdistys ry, Parsonrussellinterrierit ry sekä Working Jack Russel Terrier Club Finland.

Mikäli haluat olla käytettävissä hätätilanteessa alueyhteyshenkilön avustajana ole yhteydessä Tiina Tahvanaiseen tiina.tahvanainen@gmail.com

Luolametsästys – miksi ja miten?

Luolametsästyksellä pyritään vähentämään luonnosta luolissa eläviä, lintu- ja muita pienriistakantoja verottavia pienpetoja. Erityisesti supikoirien vähentämistä pidetään luonnonsuojelullisestikin tärkeänä tehtävänä, muita luolametsästyksen kohteita ovat ketut ja mäyrät.

Supikoira on levinnyt nopeasti Suomeen viimeisen 50-vuoden aikana Venäjältä. Se on siis ns. tulokaslaji, joka ei kuulu alkuperäiseen eläimistöön. Supi elää kettujen ja mäyrien kaivamissa luolissa, rakennusten alla, kiviraunioissa jne. Se on kaikkiruokainen: sille kelpaavat sammakot ja sisiliskot, linnunmunat ja –poikaset, marjat ja helposti saatavat ihmisten roskiin heittämät jätteet. Supikoira elääkin yleisemmin ihmisten asuttamilla alueilla kuin korvessa.

Paitsi että supikoira kilpailee elintilasta ketun ja mäyrän kanssa, se myös rokottaa metsä- ja vesilinnustoa. Supikoiralla ei ole luontaisia vihollisia ja sen ominaisuudet tukevat selviämistä ja leviämistä Suomessa. Supilla on kyky varastoida rasvaa talven varalle ja se voi viettää pitkiäkin aikoja kylmillä ilmoilla luolassaan. Sillä on myös verraten suuret poikueet. Nuoret supikoirat liikkuvat pitkiäkin matkoja etsiessään uutta reviiriä, ja nykyään supikoira on valtaamassa elintilaa Ruotsistakin.

Luolametsästykseen käytettäviä koirarotuja ovat terrierit ja mäyräkoirat. Koiran tehtävänä on metsästystilanteessa etsiä eläin luolastosta ja ilmaista se ohjaajalle. Koira pyrkii painostamalla ajamaan riistan ulos luolasta tai pitämään riistan paikoillaan, jotta metsästäjät pääsevät siihen käsiksi kaivamalla luolan auki. Koiran on oltava riittävän pieni, jotta se mahtuu kulkemaan luolastoissa, ja sillä on oltava riittävästi luonnetta pystyäkseen työskentelemään useiden metrien syvyydessä maan alla yksin.

Aivan heppoisin valmiuksin ei metsälle kannata lähteä. Ensimmäiset vaatimukset ovat luonnollisesti metsästysluvat ja –oikeudet. Maastoa kannattaa tuntea hyvin, jos mielii eläimiä löytävänsä. Koiran työskentelytapaa täytyy seurata jatkuvasti ja tietää mitä luolassa parhaillaan tapahtuu. Ja turvallisuudesta ei saa tinkiä: luolan on oltava sellainen, josta koiran saa kaivettua pois. Myös välineisiin kannattaa kiinnittää huomiota, riittävä määrä lapioita ja rautakankeja mukaan sekä koiralle aina tutka paikallistamista varten. Myös hyväkuntoiset kaivajat ja tarkkasihtinen ampuja ovat aina tarpeen…

Kun lähtee luolakoiran kanssa metsälle, kannattaa aina varata aikaa koko päivä. Koskaan ei tiedä kuinka monta metriä maata joutuu kaivamaan, ennen kuin koira ja riista ovat ulkona. Koiran kunnosta tulee pitää huolta jo ennakkoon, jotta koiralla on fyysiset mahdollisuudet selvitä raskaasta työskentelystä. Psyykkiseen puoleen on vaikea vaikuttaa, sillä riistaviettisyys ja työskentelytapa ovat pitkälti luontaisia ominaisuuksia. Parsonrussellinterrieriä metsästyskoirana voi yleensä luonnehtia sinnikkääksi ja järkeväksi. Se ei yleensä anna periksi ennen kuin riista on saatu haltuun, mutta ei myöskään tee uhkarohkeita ratkaisuja. Se on koira, jonka kanssa saadaan paljon metsästyskertoja niin ollen myös paljon riistaa kauden aikana!

Metsästyskoira on aina metsästyskoira. Vahva riistavietti koiralla tuo eteen haasteita muussa koulutuksessa, sillä kun on tapana mennä muiden viettien ja opetuksen edelle. Missään tapauksessa riistaviettisyys ja metsästysominaisuudet eivät kuitenkaan ole este koulutukselle tai oppimiselle, ja myös metsästystilanteessa kuuliaisuus on vain hyväksi.

Luolakoiraroduille on olemassa omat koemuotonsa sekä taipumusten mittaamiseen että käytännön metsästykseen. Vanhempi koemuodoista on Luolakoirien taipumuskoe (LUT), jonka tarkoitus on jalostustyön suunnittelua varten selvittää koirien taipumukset ja sopivuus luolassa työskentelyyn. Koirilla on mahdollisuus saavuttaa LUT-kokeista Suomen käyttövalion (KVA-L) arvo.

Luolakoirien metsästyskoe (LUME) on hyväksytty koemuodoksi 1991 vuoden alussa. LUME-koeon kehitetty taipumuskokeen rinnalle, koska metsästyksen yhteydessä suoritetussa kokeessa voidaan arvostella useita sellaisia ominaisuuksia, jotka taipumuskokeessa jäävät arvoitukseksi. Tällaisia ominaisuuksia ovat löytökyky, riistan käsittelytapa, metsästysinto, tehokkuus, kestävyys, yhteistyö ohjaajan kanssa ja yleinen käyttäytyminen. Tässä koemuodossa on mahdollisuus saavuttaa Suomen metsästysvalion (KVA-M) arvo.

Kirjoittanut TIINA TAHVANAINEN