Terveys

Parsonit ovat verrattain pitkäikäisiä ja terveitä koiria ja niiden keskimääräinen elinikä on noin 13 - 14 vuotta. Parsoneiden terveystilanne on tällä hetkellä hyvä. Parsoneissa voidaan periaatteessa tavata kaikkia samoja perinnöllisiä vikoja ja sairauksia kuin muissakin terrieriroduissa.

Yleisimpiä perinnöllisiä vikoja rodussa ovat hammaspuutokset, purentaviat, häntämutkat ja uroskoirilla piilokiveksisyys.

Perinnöllisistä silmäsairauksista parsoneilla on todettu lähes ainoastaan harmaakaihia ja linssiluksaatiota. Yhdistys suosittelee koirien silmä- ja polvitarkastusta ja jalostukseen käytettävien koirien silmät ja polvet tulee olla tarkastettu. Astutushetkellä koirien silmätarkastuslausunnon ei tule olla vuotta vanhempi.

Ajankohtaista terveysasiaa:

Jalostustoimikunnan tehtävänä on kartoittaa parsoneiden terveyttä ja tehdyä työtä perinnöllisten sairauksien rajoittamiseksi rodun sisällä. Jos koirallasi ilmenee tai jo on jokin vika tai sairaus, ilmoita sairaudesta jalostustoimikunnalle tällä lomakkeella. Näin voit hyödyttää koko rodun tulevaisuutta.

Jalostustoimikunta ottaa mielellään vastaan tietoja koirien hammaspuutoksista sekä myös kokonaisista purukalustoista. Ilmoitusta helpottamaan on tehty lomake, jonka eläinlääkäri voi täyttää koiran tarkastuksen yhteydessä. Kasvattajia toivotaan jakavan lomaketta kasvattiensa omistajille, jotta käyttöön saataisiin mahdollisimman kattava otos parsoneiden hampaista. Täytetyn lomakkeen voi toimittaa kasvattajalle tai suoraan jalostustoimikunnalle. Lomakkeen voi ladata ja tulostaa tästä. Lomakkeen voi täyttää myös suoraan sähköisesti. Olethan tällöin tarkkana että tiedot ovat oikein! Lomake aukeaa tästä: hammastietolomake.

Jalostustoimikunta on avannut terveyskyselyn kaikille parsoneiden omistajille. Kyselyn aiheena on koiran turkki, iho-ongelmat ja kuurous. Kyselyyn voivat vastata kaikkien koirien omistajat, mutta ensisijaisesti toivomme vastauksia niiden koirien omistajilta, joiden koirilla on epätyypillinen turkki tai iho-ongelmia. Lisäksi toivomme vastauksia kuurojen tai toispuoleisesti kuurojen koirien omistajilta.

Turkki, iho-ongelmat ja kuurous -kyselyyn pääset tästä

Lisäksi jalostustoimikunta on avannut kyselyn epilepsiasta. Kyselyyn toivomme vastauksia koirilta, joilla on todettu tai joilla epäillään epilepsiaa. Myös edesmenneiden epilepsia-koirien omistajilta toivomme vastauksia. Ensisijaisesti jalostustoimikunta haluaa kartoittaa sairauden yleisyyttä ja vakavuusastetta rodussamme.

Epilepsiakyselyyn pääset tästä

Kennelliiton yleinen terveyskysely: Kennelliiton terveyskyselyn tarkoituksena on kartoittaa rotujen yleistä terveydentilaa. Kyselyn avulla saadaan tietoa myös sellaisista sairauksista, joille ei ole Kennelliiton virallisia tutkimuksia koskevia tutkimusohjeita tai -käytäntöjä. Kyselyyn annetut vastaukset kertyvät Kennelliitolle. Kennelliitto koostaa vastauksista rotukohtaisia yhteenvetoja jaettavaksi rotujärjestöille ja -yhdistyksille, lisäksi niitä voidaan julkaista Kennelliiton toimesta. Koirakohtaisia vastauksia tai omistajien tietoja ei luovuteta eikä julkaista.

Yhteenveto parsoneiden vastauksista

Kooste avoimista vastauksista

Jalostustoimikunta tekee tänäkin vuonna jalostustoimikunnan toimintasuunnitelman mukaisesti työtä parsoneiden hyväksi. Toivommekin, että jäsenet ja kasvattajat osallistuvat toimintaan. Parsonrussellinterrierien jalostuksen tavoiteohjelma (jto) vuosille 2013 - 2017 on hyväksytty rotua harrastavan yhdistyksen yleiskokouksessa 3.3.2013 ja Kennelliitossa 10.9.2013. Siihen voi tutustua täällä. Myös vuonna 2012 järjestetyn terveyskyselyn tulokset löytyvät jto:n liitteenä.

Jalostustoimikunta koostuu kasvattajista, joista suurin osa on hyvin pitkään rodun parissa toimineita. Toivottavasti tämä vankka ja osaava joukkomme pystyy auttamaa sinua jalostusta askarruttavissa asioissa, ota rohkeasti yhteyttä prt.jalostustoimikunta@gmail.com.

TIETOA PERINNÖLLISISTÄ SAIRAUKSISTA

Parsoneilla tavattuja perinnöllisiä silmärairauksia:

HC (Hereditary Cataracta) eli perinnöllinen harmaakaihi sisältää useammanlaisia näkökykyä haittaavia sairauksia linssissä, HC:ssä linssin läpinäkyvyys häviää osittain tai kokonaan, muutoksia todetaan yleensä molempien silmien linssissä. Jos linssit samentuvat täysin, koira sokeutuu. HC:n hoitona sokeutuneille voidaan samentunut linssi poistaa, myös keinolinssin asennus samalla on mahdollista. Parsoneilla esiintyy erilaisia kaihityyppejä. Nuorena, jo alle nelivuotiaana esiintyy perinnöllistä posteriorpolaarista kaihia. Tämä on kolmiomainen kaihi, joka alkaa esiintyen pienenä pilkkuna linssin takaosassa. Tähän kaihityyppiin sairastuneilla koirilla on ennen kaihin toteamista usein tehty myös PHTVL/PHPV-diagnoosi, joka sairauden edetessä on muuttunut HC-diagnoosiksi. Lisäksi esiintyy ei-perinnöllisiä kaihityyppejä. Suurin osa parsoneilla havaituista HC-muutoksista on lieviä, hitaasti eteneviä ja koira voi elää miltei normaalia elämää. Suomessa todettu muutama kymmenen tapausta.

LINSSILUKSAATIO eli mykiön siirtymä. Mykiö irtoaa kokonaan tai osittain mustuaisen takana olevista ripustinsäikeistään ja joko riippuu vinossa mustuaisen takana tai putoaa taaksepäin ja joutuu lasiaiskudokseen, juuttuu mustuaisaukkoon tai putoaa eteenpäin silmän etukammioon. Viimeksi mainitussa tapauksessa syntyy helposti vammoja ja tulehdus sarveiskalvoon ja värikalvoon, mikä aiheuttaa nopeasti ilmenevää kipua ja ärsytystä ja sarveiskalvon samentumisen. Koira räpyttelee ja siristelee silmäänsä, josta vuotaa usein runsaasti vettä. Myös silmänpaine voi lisääntyä eli kehittyy glaukooma. Sairastunut koira tarvitsee nopeaa hoitoa, ja näissä tapauksissa onkin syytä mennä silmäsairauksiin erikoistuneen eläinlääkärin vastaanotolle. Linssiluksaation yleisin ilmenemisikä on 2–6 -vuotiaana, jolloin silmiä olisi hyvä tarkastaa tiheämmin, jotta on paremmat mahdollisuudet huomata alkava linssin irtoaminen ja ehkä pelastaa koiran näkökyky. Suomessa todettu kymmenkunta tapausta.

Linssiluksaatioon on kehitetty DNA-testi, josta saa lisätietoja tästä.

PHTVL/PHPV tarkoittaa sairautta, jossa linssin ja silmänpohjan välinen sikiökautinen verisuoni ei ole normaalisti surkastunut. Sairaudessa on eri asteita, pienistä pilkuista sokeutta aiheuttaviin muutoksiin. Suomessa todettu muutama tapaus.

PRA on verkkokalvon asteittainen surkastuma. Aineenvaihduntahäiriön takia verkkokalvolle kertyy kuona-aineita ja se surkastuu. Koirasta tulee täysin sokea yksilöstä riippuen 1–8 vuoden välillä. PRA periytyy resessiivisesti ja sen kantajat ovat täysin terveitä. Sairailla yksilöillä näkö rupeaa heikkenemään asteittain ja ensimmäisenä oireena on hämäräsokeus. Suomessa parsoneilla ei ole toistaiseksi havaittu varmoja PRA-tapauksia.

PPM on iiriksen eli värikalvon kehityshäiriö, jossa pupilliaukon avautuminen ei ole ollut täydellistä, vaan värikalvolta lähtee rihmoja joko linssiin, sarveiskalvoon tai toiseen kohtaan värikalvoa. Muutokset ovat parsoneilla yleensä lieviä, eivätkä aiheuta oireita.

DISTICHIASIS eli ylimääräiset ripset on perinnöllinen sairaus, jossa luomen reunassa kasvaa ylimääräisiä ripsiä. Nämä ripset hankaavat sarveiskalvoa ja voivat aiheuttaa silmien vuotoa, silmän siristelyä ja sarveiskalvohaavaumia. Karvat voivat olla niin pehmeitä, etteivät ne aiheuta koiralle oireita. Oireilevilta koirilta ripset poistetaan yleensä polttohoidolla.

RD eli verkkokalvon vajaakehitys on synnynnäinen silmän kehityshäiriö, jossa on eri vakavuusasteisia häiriöitä lievistä paikallisista verkkokalvon poimuista sokeutta aiheuttaviin muutoksiin. Paikalliset verkkokalvon poimut ovat vaarattomia.

Muita parsoneilla tavattuja vikoja tai sairauksia:

POLVET. Rodussa esiintyy vähäisessä määrin polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Tässä sairaudessa polvilumpio siirtyy pois normaalilta paikaltaan reisiluun nivelnastojen välistä polven etupuolelta. Oireet ilmenevät usein nuorella koiralla siten, että se vetää ajoittain jalkaansa ylös, koska polvilumpio siirtyy paikaltaan ja lukitsee polven. Vaikeammissa tapauksissa auttaa leikkaushoito.

LEGG-PERTHES on reisiluun pään kuoliotila. Sairaus ilmenee jo alle vuoden ikäisillä koirilla. Sairas koira nostaa takajalan ylös ja kulkee kolmella jalalla tai ontuu. Tila voidaan havaita röntgentutkimuksella. Hoitona on leikkaus, jossa reisiluun pää poistetaan, jolloin tilalle kasvaa lähes vastaava kudosmuodostelma. Leikkaukset onnistuvat yleensä hyvin ja koirat voivat elää normaalia elämää.

KUUROUS. Rodussa esiintyy kuuroutta. Vuosittain Suomessa on syntynyt useita kuuroja pentuja eri sukulinjoista. Kuurous on sidoksissa valkoiseen väriin. Kuurot koirat ovat sekä kokovalkoisia vähäpigmenttisiä että värittyneitä, joilla on hyvä pigmentti. Puolikuurous ei haittaa koiran normaalielämää millään tavoin. Koiria on mahdollista kuulotestata (BAER-testi).

PURENTAVIAT. Parsonrussellinterriereillä esiintyy maailman laajuisesti ala- ja yläpurentavikoja ja hammaspuutoksia.

KIVESVIAT. Rodussa esiintyy jonkin verran kivesvikaa (uroksella yksi tai molemmat kivekset piilokiveksiä eli eivät ole laskeutuneet normaalille paikalleen).

HÄNTÄMUTKA / LUONNON TÖPÖHÄNTÄ. Suomessa on syntynyt 1.7.1996 voimaan astuneen typistyskiellon jälkeen eri yhdistelmistä pentuja, joilla on todettu häntämutka. Häntämutka saattaa olla yhteydessä selkärankamuutoksiin. Suomessa on syntynyt tiedettävästi vain muutamia pentuja, joilla on luonnontöpöhäntä.

HIGH TOE. Suomessa on tavattu muutamassa koirassa eturaajojen ulommaisten varpaiden surkastumaa.

EPILEPSIA. PRT ry:n jalostustoimikunnalle on ilmoitettu muutama epilepsiatapaus omistajan toimesta. Sairautta on tavattu yksittäisinä tapauksina myös Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

ATAKSIA on kyvyttömyys suorittaa tiettyjä liikkeitä harkitusti. Ataksia voi aiheuttaa jopa liikuntakyvyttömyyttä. Se ilmenee esimerkiksi ns. katkokävelynä. Syynä siihen on lihasten puutteellinen yhteistyö. Ataksia on oire jostakin hermostoperäisestä taudista tai vammasta. Oireina mm. hapuilu, haparointi, liikkeiden yhteistoimintakyvyttömyys, tahdonalaisten lihasten keskushermostoperäinen yhteistoimintahäiriö (ilman halvausta). Rodussa on Keski-Euroopassa, Yhdysvalloissa ja yhdessä pentueessa Norjassa tavattu ataksiaa.

Kahden eri tyyppiseen ataksiaan on olemassa DNA-testi. Suomessa testautetut koirat voi nähdä täältä.

ADDISONIN TAUTI. Addisonin tautia eli lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa tavataan monilla eri rotuisilla koirilla. Tauti todetaan nuorella n. 2-4 -vuotiaalla koiralla ja sen oireita ovat mm. oksentelu, ripuli, koiran väsymys ja haluttomuus. Tautiin on olemassa lääkehoito, jossa elimistön puuttuva kortikosteroidituotanto korvataan hormonikorvaushoidolla. Addisonin tauti ei parane, joten lääkitys on elinikäinen.

GEENITESTIT PERINNÖLLISTEN SAIRAUKSIEN SEULOMISEKSI

  • Primäärinen linssiluksaatio (PLL)

Testi on hyväksytty parsoneille viralliseksi testiksi Kennelliiton jalostustietokantaan. Tuloksen julkaisemiseksi koiran pitää olla itse testattu tai sen molempien vanhempien tulee olla testattu terveeksi ja koiran itsensä DNA testattu perinnöllisyyden varmistamiseksi. Päivitykset jalostustietokantaan tapahtuu myöhemmin. Testi tulee tehdä Kennelliiton edellyttämällä tavalla: näytteen ottaa eläinlääkäri tai Kennelliiton hyväksymä DNA -näytteenottaja.

Testin voi tehdä Englannissa Animal Health Trust -tutkimuslaitoksessa, tarkemmat tiedot: www.aht.org.uk

Suomessa PLL-testi sisältyy Genoscoperin MyDogDNA-terveyspassiin, tarkemmat tiedot: www.genoscoper.com

  • Late Onset Ataksia (LOA)

Myöhään puhkeava ataksia (Late onset ataxia, LOA) on parsonrussellinterriereillä esiintyvä sairaus, joka näkyy liikkeiden koordinaatiovaikeuksina ja tasapainohäiriöinä. Sairaus puhkeaa yleensä 6kk ja 1 vuoden välissä, jolloin omistaja alkaa huomata, että koiran liikkeissä näkyy muutosta (usein takajalkojen huojuntaa) ja tasapainon ylläpitämisessä on vaikeutta. Sairaus on etenevä ja sairastuneiden koirien koordinaatio ja tasapaino heikkenevät edelleen. LOA:aan ei ole parannuskeinoa ja sairastuneet koirat joudutaan usein lopettamaan inhimillisin perustein kun niiden elämänlaatu heikkenee.

Testi tehdään Englannissa Animal Health Trust -tutkimuslaitoksessa, tarkemmat tiedot: www.aht.org.uk

  • Spinoserebellaarinen ataksia (SCA)

SCA -geenivirhe aiheuttaa samantyyppisiä, mutta vakavampia oireita kuin LOA (kts.yllä). Geenivirheen testaamiseksi on kehitetty geenitesti Missourin yliopistolla ja testi on saatvilla myös Animal Health Trustilta.

Katso AHT:n ja MU:n yhteinen tiedote myöhäisiän ataksiaa aiheuttavan geenivirheen testaamisesta

  • DNA testi periytyvyyden seulomiseksi virtsakivien osalta

Urate Stones - Uric Acid Excretion (Canine Hyperuricosauria). Testi tehdään Englannissa Animal Health Trust -tutkimuslaitoksessa, tarkemmat tiedot: www.aht.org.uk